tiistai 4. lokakuuta 2011
Koko viimeviikonloppu meni sukuloidessa ja eipä siinä oikein ehtinyt mitään muuta tekemäänkään. Olihan se kieltämättä mukavaa vaihtelua tavalliseen viikonloppuun mutta jotenkin meni liian nopeaa.

Eilen kävimme koulusta Kakolassa, Turun vanhassa vankilassa. Paikka oli paljon karumpi kuin mitä vankilan oletin olevan ja kuullessani tarinoita vankien elämästä tajusin miten paljon karumpaa se onkaan kuin mitä luulin. Esimerkiksi tieto siitä ettei vangeilla ollut kaikilla osastoilla vesivessoja eli tarpeet pakko tehdä paljuun joka tyhjennettiin kerran päivässä. Haju oli kuulemma kesäsin aika infernaalinen. Kokemuksena kierros vankilassa oli muutenkin mielenkiintoinen. Aikaa olisi saanut kulumaan vaikka kuinka pelkkiä seinäkirjoituksia lukiessa.

Olen pitkään halunnut lukea jonkun hyvän kirjan. Viimeksi luin joskus lapsuudessani Susikoira Roita. Tänään tilasin huuto.netistä mielestäni kiinnostavan oloisen kirjan: James Sallisin kirjoittama Kylmä kyyti. Kirja kertoo miehestä joka elättää itsensä keikkakuskina ja stunttiajajana. Aihe siis on ainakin mielenkiintoinen ja onhan tuo valittu yhdeksi vuoden 2005 parhaista kirjoista.
maanantai 26. syyskuuta 2011
Ei - tämä ei ole mikään takamuksentreenaus postaus vaikka nimimerkkini onkin Galantti. Tänään kaupasta siirtyessäni parkkipaikalla odotti rakkaalla autollani mukava yllätys. Eräs ystävällinen vanhempi mieshenkilö kertoi että muutama minuutti sitten joku toistaiseksi tuntematon vanhempi naishenkilö ajoi autoni perään parkkipaikalla poistuen samantien matkoihinsa. Onneksi tämä ystävällinen vanhempi mieshenkilö otti rekisterinumeron ylös tältä selkärangattomalta paskiaiselta. Huomenna sitten ystävällismielinen ja kehittävä puhelinsoitto tuolle kuljettajalle jossa voimmekin keskustella sopivasta korvauksesta ettei tarvitsisi poliisille ja vakuutusyhtiölle asiaa viedä.

Muuten päivä on sujunut varsin leppoisissa merkeissä. Sain viimein entisen puhelimenikin myytyä josta tulevat rahat voisi sijoittaa valokuvaustarvikkeisiin.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Tulipa vietettyä oikein kunnon viikonloppu - keskiviikosta perjantaihin. Teki aivan älyttömän hyvää ja nyt on mieliala huipussaan. Keskiviikkona lähdin tienpäälle Poriin jossa vietinkin aikaa perjantaihin asti vain rentoutuen. Lauantaina oli tarkoitus mennä Jämi-ralliin mutta se jäi vähän epäonnen osuessa kohdalle.

Heräsin lauantaina jo aikaisin valmistautumaan lähtöön vain huomatakseni että pääni oli järkyttävän kipeä. Mietin että onneksi viimeinen EK starttaa vasta neljän jälkeen mutta vielä mitä. Päänsärystä selvittyäni ja melkein jo lähtiessäni rallipolun varteen isäni soittaa että tulisin keskustaan antamaan apuvirtaa hänen autoonsa jossa laturi on temppuillut jo jonkin aikaa. Siinähän nyt ei kauaa mennyt ja kiitokseksi hän osti minulle kaupasta pussillisen ruokaa ja lapun lottoa. Koska laturi oli aikalailla kokonaan rikki annoin vielä virtaa Citymarketin pihassa ja hän lähti sitten kotoa kohti. Menin kämpille ajatuksena syödä nopeaa mutta puhelin soi uudestaan - jätti välille. Eipä siinä muuta auttanut kun lähteä hinaamaan omalla autolla reilu 50km. Olipa sekin elämys ja kiitokseksi sain tankin täyteen ja rahaa. Saapuessani takaisin kotikaupunkiin kello olikin jo niin paljon että jäi ralli välistä.

Olen päättänyt ostaa kuntopyörän talveksi että liikunta jatkuu. Huutonetissä on paljon halpoja ja hyviä kuntopyöriä mitä ihmiset ovat ostaneet kuntoiluhuumassa mutta jättäneet nurkkaan vaatetelineeksi. Oikein hyvä tavoite olisi tunti illassa. Kuntopyörä on myös sinälläänkin houkutteleva vaihtoehto että samalla voi vaikka katsella telkkaria kun sotkee menemään. Nyt vain pitää löytää sopiva yksilö ja mieluiten sopivan hakumatkan päästä.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Viikonlopun reissusta pikkuhiljaa palautuneena ja ralli-innostuksen paukuttaessa kovasti päälle sovin tänään kaverini kanssa että ensi lauantaina matkustamme Jämi-ralliin kuvaamaan ja katsomaan. Hieman lähempänä tällä kertaa kuin Jyväskylä - jopa niin lähellä että löydettyäni kartan käsiini kävin tänään ajamassa muutaman erikoiskokeen läpi etsien loistavia kuvauspaikkoja.

Päivä on tänään muuten sujunut melko väsyneissä merkeissä. Menin nukkumaan eilen vasta kuuden aikaan aamulla ja pakotin itseni ylös ennen kahtatoista. Vitutuskäyrä nousi myös melko korkealle päivällä lyödessäni SM-liigavetoja. PAFfilla oli loistavat kertoimet KalPan voitolle Saipasta ja JYPin voitolle Bluesista. Laitoin koko pelikassan kiinni hieman jopa innoissani vain huomatakseni että muutaman tunnin kuluttua kertoimet olivat laskeneet huomattavasti ja vetoni peruttu. Tosi kiva. Kaiken lisäksi pelikassana on vieläkin kiinni hylätyssä vedossa enkä pääse sitä lyömään huomisiin otteluihin. Parempi olisi tulla huomenna päivällä tai loppuu vedonlyönti PAFfissa itseltä täysin.

Kaiken hyvän lisäksi uskollisesti jo vuosia palvelleet Skullcandyn Hesh kuulokkeeni hajosivat kun laitoin niitä päähäni. Ihan ymmärrettävää ottaen huomioon miten ne ovat olleet mukana kaikkialla niin sateessa kuin pakkasessa, tippuilleet välillä korkealtakin ja kerran heitetty seinään. Nopeasti pitäisi uudet ostaa että saisi öisin ja lenkillä kuunnella musiikkia. Valinnan vaikeus on suuri.
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Perjantaina saapui asunnolleni kaveri jonka kanssa oli tarkoitus lähteä Jyväskylään rallisprinttiin. Tarkoituksena oli mennä aikaisin nukkumaan että jaksaa herätä sitten kello 07:00 aamulla ja hypätä rattiin. Kiitos pleikkarin ilta venyi aina viiteen aamulla jolloin jo mietitytti että jaksaako koko tapahtumaan edes lähteä. Siirsin herätystä aina puoli yhdeksään saakka ja unta tulikin oikein ruhtinaalliset kolme tuntia. Se ei silti tuntunut aamulla yhtään kun yhdeksän aikaan starttasin auton pihasta ja lähdimme kohti Jyväskylää ja olimmekin paikalla juuri sopivasti 15 minuuttia ennen starttia (ensimmäinen auto lähti matkaan 12:01).



Kuvauskohteena ralli on kiehtonut minua aina valokuvauksesta innostumiseste lähtien. Kuvaaminen oli jopa hauskempaa kuin odotin ja mielestäni onnistuin hyvin ja sain mitä halusin. Kömpelön ja asetuksia hakevan alun jälkeen pääsin hyvin perille säätöjen kanssa ja sitten vain etsimään hyviä kohtia ja kuvakulmia. Pelkäsin kovasti objektiivini puolesta mutta pelko osoittautui aiheettomaksi kunhan vain kääntyi kameran kanssa ennenkuin auto oli kohdalla tai valitsi kuvauspaikan jossa ei kiviä lentänyt. Parhaimmat kuvauspaikat tosin olivat juuri niitä missä käännyttyää vastaanotti noin 20 erikokoista kiveä selkäänsä.



Ralli oli muutenkin oikein viihdyttävää katsottavaa ja pari todella kovaa kaatoakin päästiin näkemään. Hurjimpana erään vihreän välikoppa Escortin pyöritys kahdeksan kertaa katonkautta ympäri. Parista lyhyemmästä ja yhdestä pitkästä ambulanssitauosta johtuen lähdimme vasta reilusti viiden jälkeen pois paikalta kun aikataulun mukaan palkintojen jako oli kello 16:30. Jalat olivat todella hellinä vielä tänäänkin aamulla 5 tunnin seisoskelun ja kävelyn jälkeen. Lisäksi tietämättömänä olosuhteista olimme vielä kaverin kanssa lenkkarit jalassa. Syy miksi kaikilla muilla oli kummisaappaat oli selvää jo 15 minuutin jälkeen kun kengät hörppi vettä. Osaapahan seuraavalla kerralla varautua.



Kieltämättä pieni rallikärpänen pääsi puraisemaan ja varmasti menen kuvaamaan useamminkin kunhan sopivia tapahtumia löytyy.  Erityismaininnan ansaitsee myös keskisuomen järjettömän kauniit ja jopa huimat maisemat tähän tasaisuuteen tottuneena.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Oletko joskus kadottanut ihmisen? Puhellinnumero on hukassa/poissa käytöstä etkä löydä facebookistakaan? Tiedät vain sähköpostiosoitteen? Vai haluatko kenties tarkastaa kenelle numero kuuluu? Missä joku henkilö asuu? Vai haluatko vain "stalkkeroida" jotakuta? Minulle tulee aika aijoin mieleen ihmisiä joiden kuulumiset haluaisin haluaisin pitkästä aikaa tietää. Joskus minulla on vain sähköpostiosoite, joskus vain nimi. Aina kuitenkin olen löytänyt heidät - kiitos internetin. On myös mielenkiintoista katsoa mitä internetistä voikaan löytää itsestään. Tässä perusvinkit miten löytää ihminen internetin avulla:


Tiedät vain nimen:
Jos tiedät henkilön nimen ja haluat tietää hänen osoitteensa tai puhelinnumeron yksinkertaisimman tavan tarjoaa Eniron henkilöhaku. 25 sentin hintaisella rekisteröinnillä saa käyttöönsä yli 6 miljoonan numeron ja yhteystiedot. Voit hakea nimellä tai puhelinnumerolla. Todella nopea ja kätevä tapa kunhan henkilöllä ei ole käytössä salattua numeroa.

Tiedät vain puhelinnumeron:
Ilmainen ja hyvin tehokkaaksi havaittu tapa löytää ihminen puhelinnumeron perusteella on Google ja hakusanana puhelinnumero yhteen pötköön kirjoitettuna. Jos henkilö on myynyt koskaan omaisuuttaan netissä tällä löydät varmasti nimen ja asuinpaikkakunnan. Jos ei henkilöä näin löydy Eniron henkilöhaku tarjoaa taas loistavan vaihtoehdon 25 sentin hintaisella rekisteröinnillä kunhan puhelinnumero ei ole salainen.

Tiedät vain sähköpostiosoitteen:
Kaikista yksinkertaisin ja helpoin tapa on kirjoittaa tämä osoite Facebookin hakukenttään jolloin - jos henkilö on rekisteröinyt sähköpostiosoitteensa facebookkiin - löydät henkilön ja voit ottaa yhteyttä häneen facebookkia käyttäen. Tätä kautta et tosin saa hänen osoitettaan/puhelinnumeroa selville.

Salainen numero, ei facebookissa, ei löydy internetistä:
Tässäkin tilanteessa on vielä yksi mahdollinen ratkaisu: väestörekisterikeskuksen osoitepalvelu. Voit 1.23€ hintaan ostaa osoitetiedot henkilöstä mutta tässä vaihtoehdossa todellakin tarvitset tietää ihmisestä enemmän kuin vain nimi. Jos tuloksia löytyy useampi kuin yksi veloitetaan haun hinta silti etkä näe mitään. Syntymävuosi ja asuinpaikkakunta (entinen tai nykyinen) on ainakin hyvä tietää hakutulosten rajaamiseksi.

Tahdot vain stalkata jonkun ihmisen kaikki internetprofiilit läpi:
Silloin pipl.com on loistava vaihtoehto. Kirjoitat henkilön nimen tai sähköpostin ja se latoo eteesi kaikki internetistä löytämänsä profiilit jotka käyttäjä on rekisteröinyt.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Tänään on koko päivä ollut synkkä ja sateinen. Se ei tosin haittaa yhtään. Nautin siitä. Mielestäni on ihana herätä ja kuulla ulkoa sateen ropinaa, on ihana lähteä sateella kouluun. Se ei sureta minua yhtään vaikka taivas on synkkä ja harmaa. Lähden mielummin lenkillekkin ulos sateisena kuin aurinkoisena päivänä. Se antaa jotenkin voimaa siihen ja kannustaa eteenpäin. Rakastan seistä ulkona sateessa. Kesäisin on ihanaa kävellä sateella paljain varpain nurmikolla. Ei minulla aurinkoisiakaan päiviä mikään vastaan ole mutta jotenkin nautin erityisellä tavalla sateisista.

Alkuviikko on mennyt muutenkin lähinnä oleskellessa ja ihmetellessä. Tänään tosin eksyin Amazoniin ja tajusin että sieltä saa ihan järkyttävän halvalla - lähes ilmaiseksi - alkuperäisen Playstationin pelejä. Tilasin sitten 7 kappaletta loistavia klassikoita noin 5 euron hintaan postikuluineen. Hurr, en malta odottaa että pääsen pelaamaan lapsuuttani uudestaan. Tulee lähes aina tehtyä jotain heräteostoksia kun alkaa selailemaan "muuten vain".
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Aurallinen migreeni. En tiedä mitään häiritsevämpää. Viimeisestä migreenikohtauksesta onkin jo aikaa kuukausia mutta tänään taas pitkästä aikaa iski ja "täydellisessä" paikassa: Porin keskustassa ratissa. Onneksi ehdin pois keskustasta ennenkuin näkökenttä heikkeni merkittävästi. Siltikään ei ollut kivaa ajaa 65km kun puolet maailmasta on ns. sahalaitaa. Ja sopivasti kohtaus alkoi olla ohi kun pääsin määränpäähäni. Olen siitä onnekas että minulle ei pää tule juurikaan kipeäksi tai kärsi muistakaan migreenin perusoireista kuten valonarkuudesta tai muusta mutta "sahalaita" peittää mukavasti aina noin puolet näkökentästä. Pysyisipä taas yhtä kauan poissa kun nytkin on pysynyt.

Näyttää siltä että viikonlopun reissusta Jyväskylään tulee aika yksinäinen sillä molemmat kaverit joiden piti lähteä matkaan ovat peruneet. Ei se mitään - sinne on silti päästävä!
perjantai 9. syyskuuta 2011
Viikonloppu on lähtenyt käyntiin mukavisssa merkeissä. Koko viikko oli lähinnä haaveilua, olemista ja odottamista. Sain kuitenkin itseni lenkille niinkuin suunnittelinkin josta olenkin varsin ylpeä. Torstaina otin oikein asiakseni siivota keittiö kunnolla. Pesin jokaisen tason, lattian ja kaapin sekä keräsin kaikki pullot joita oli kerääntynyt aikamoinen määrä. Keittiö ei yli vuoteen ole ollut noin siistinä! Seuraavaksi olisikin vuorossa olohuoneen täyssiivous jonka järjestys menee jokseenkin uusiksi.

Olen jo pitkään halunnut levysoittimen sillä vinyylejä on alkanut kertymään aika määrä ja vielä enemmän on sellaisia mitä pitäisi hankkia ja ikävähän se on kun niitä ei voi kuunnella. Onneksi isäni lupasi minulle vanhan vahvistimensa ja huuto.netistä löytää todella halvalla kohtuullisia levysoittimia ja kaiuttimia. Pääsen viimein nauttimaan noista vinyyleistä! Ja muutenkin saan PS3:n ja tietokoneen kiinni vahvistimeen niin saa "hieman" parempaa ääntä ulos kun näistä tietokoneen tai telvision kaiuttimista lähtee.

Ensiviikonloppuna on edessä mukava 450km ajoreissu Jyväskylään. Sielä on ehkä suomen kovin rallisprintti ja en tietenkään voi vastustaa kiusausta mennä kuvaamaan ja katsomaan. Sitä odotellessa.
tiistai 6. syyskuuta 2011
Olen jo pitkään haaveillut jonkinlaisesta kotistudiosta valokuvaukseen jossa voisin kuvata henkilökuvia. Olen miettinyt että makuuhuoneessani on juuri ihanteellinen syvennys mihin saisi taustakankaan ja jäisi vielä tilaa muuhunkin. Katselin suomalaisten valokuvaustarvike nettikauppojen valikoimia ja kaikki taustakankaat olivat aivan liian kalliita minun budjetilleni, halvimmillaan 150€. Onneksi apu löytyi jälleen kerran ulkomailta ja Amazonin verkkokaupasta löysinkin aivan täydellisen taustakankaan ja telineen sille hyvin edullisessa paketissa. Postikuluineen telineen ja kankaan hinnaksi tuli hiukan alle 30€. 150€ verrattuna siis todellinen löytö. Tänään tulikin jo sähköpostiin jo vahvistus että teline kankaineen on lähtenyt kohti suomea - jännityksellä odotellaan!

Valokuvausstudio tarvitsee tietenkin taustan lisäyksi valaistusta. Aluksi harkitsin vanhojen raksavalojen käyttämistä jonkinlaisten heijastimien kanssa - todellinen budjettiratkaisu siis - mutta netistä lukemieni huonojen kokemusten tällä viritelmällä kuvaamisen kanssa päätin katsella ihan kuvauskäyttöön tarkoitettuja salamoja. Näitäkin saa Amazonista todella edulliseen hintaan. Esimerkiksi kahden studiosalman, telineen ja erilaisten heijastimien paketti maksaisi 120€. Ei mielestäni ollenkaan paha sijoitus valaistukseen.

Näiden lisäksi tarvitsisin vielä jonkun prime objektiivin kameraani hyvällä valovoimalla ja piirrolla. Tämän ostan mieluusti käytettynä säästäen siinä euroja. Olen päätymässä joku 35mm f/1.8 tai 50mm f/1.8mm joiden hinta pysyy hyvinkin kohtuullisissa summissa käytettynä ja objektiivia tulisi varmasti käytettyä paljon muuhunkin kuin vain kotistudiossa kuvailuun.

Noilla pitäisi päästä hyvin alkuun. Kokonaisbudjetti tulee oleman siis noin 300€. Tulen varmasti informoimaan teitä miten hankinnat ja kotistudion rakennus edistyy - kuvien kera.
maanantai 5. syyskuuta 2011
Tätä saa kuulla jatkuvasti tällä hetkellä joka tuutista: netistä, kavereilta, tuttavilta, keskustelupalstoilta. Aina pitää jonkun päästä kertomaan miten "huono" ja "turha" kyseinen ohjelma on jos joku sen mainitsee. En tiedä mitään mistä jotkut ihmiset jaksavat näin syksyllä stressata niin kovasti kuin siitä että jotkut katsovat Big Brotheria. Tuntuu että ihmisille on ihan käsittämättömän vaikea vain olla katsomatta kyseistä ohjelmaa vaan pitää huudella jokaisessa käänteessä siitä miten paska kyseinen formaatti osaakaan olla ja kuinka se on tarkoitettu tirkistelijöille ja niille joilla ei ole omaa elämää. Eräässä facebook-tapahtumassa ollaan jo ihan innoissaan kun yli 1000-osallistujaa ei aijo katsoa kyseistä ohjelmaa. Mainiona yksityiskohtana mainittakoon että kyseisen tapahtuman perustaja ei ole uskaltanut edes perustaa sitä omalla nimellään vaan huudellaan jonkin feikkiprofiilin takaa.

Tuntuu olevan usein jopa käsittämättömän vaikeaa ymmärtää sitä että jotkut ihmiset seuraavat kyseistä ohjelmaa ihan vain silkasta ja puhtaasta mielenkiinnosta kyseistä formaattia kohtaan. Ihan vain siksi koska se on oikeasti hyvä ja viihdyttävä tv-ohjelma ilman mitään tirkistely-viettiä tai sitä oman elämän köyhyyttä. On oikeasti mielenkiintoista seurata miten viikkotehtävien suorittaminen sujuu, miten henkilöiden kemiat kohtaavat ja millaisia riitoja/suhteita talossa syntyy ja nähdä miten ihmiset muuttuvat tuona talossa olo aikana.

Aivan kun se olisi heiltä pois että huomattavaa osaa suomalaisista kiinnostaa katsoa Big Brotheria. Aivan kun se olisi heiltä pois jos ihmiset ovat kiinnostuneita talon tapahtumista. Aivan kun se olisi heiltä pois kun talon asukkaat saavat julkisuutta sen kautta. Onko syynä kenties kateellisuus?

Yksi yleisimmistä argumenteista BB:tä vastaan onkin ollut "Tulee niin paljon turhia lööppijulkkiksii, en jaksa kattella ja lukee niistä kaikkialta. Joku chatti/voittopottijuontajien teko-ohjelma vaa." Jos ne lööppijulkkikset ei kiinnosta niin onko ihan pakko ostaa sitä Seiskaa, lukea niitä viihdeuutisia tai katsoa sitä chattia? Ei ne kuitenkaan hypi silmille ellei sitä halua. Taitavat juuri pahimpia tirkistelijöitä olla juuri näistä asioista valittavat ihmiset kieltäen sen kuitenkin vakaasti itseltään. Ei mitään ohjelmaa tehtäisi jos se ei kiinnostaisi ja myisi.
Viikonloppu taas vierähtänyt pidemmän kaavan kautta ja nyt vasta pääsen kirjoittelemaan. Viikolla kyllä aina ehtii muttei viikonloppuisin, outoa.

Perjantain suunnitelma


Perjantai oli ihan vain omaa aikaa ja ylimääräisistä euroista ja hyvästä fiiliksestä johtuen päätin ottaa ja riipaista ns. kalsarikännit yksikseni ja keskittyä pelaamaan L.A. Noirea läpi ja muutama matsi Fifaa netissä. Asioidessani paikallisessa marketissa huomasinkin packin Fingerpori lonkeroa ja juomavalinta ei jäänyt mietittymään sen kauemmaksi. Ilta sujui muuten suunnitelmien mukaan mutta kesken kaiken alkoi tehdä mieli aivan järjettömän kovasti katsoa BB:tä joten tein jotain mikä jo kutkuttikin mielessä - tilasin netissä BB 24/7. Fingerpori lonkun maku oli myös positiivinen yllätys ja hauskat yksityiskohdat pulloissa sai hymyilemään. "Lonkero vailla perinteitä". Ostan toistekkin, varmasti. Sain myös perjantaina väännettyä ennen iltaa itseni vielä ulos lenkille - hyvä minä.

Lauantain tunnelmat olivatkin jo ihan muuta. Tienvarsi kylteistä jo viimeviikolla huomaamani markkinat lähestyivät ja pitihän sielä päästä käymään vaikka tiesinkin etten mitään muuta sieltä kuitenkaan osta kuin metrilakua. En juurikaan koskaan syö karkkia mutta kun metrilakua on tarjolla niin pakkohan sitä on ottaa. Käsittämättömän hyvää. Tuli ehkä vähän liikaakin niitä illan kuluessa syötyä.

Sunnuntai oli lähinnä pelkkää olemista ja BB 24/7 ja viikon viimeinen lenkki. Toivottavasti jaksan pitää tahdin yllä. Tänään maanantaina en kyllä jaksa vääntää itseäni oikein mihinkään melko huonosti nukutun yön ja siitä johtuvan väsymyksen takia. Väsyneenä en vain yksinkertaisesti jaksa mitään.
torstai 1. syyskuuta 2011
Olen nyt melkein kuukauden ajan juonut jokainen päivä litran täysmehua. Joka aamu kun herään mieleni tekee jotain raikasta, mehukasta. Yleensä minulla oli jääkaapissa vain maitoa ja limsaa jotka kummatkaan eivät oikein täyttäneet raikkaan kriteerejä. Brazilin Ananas-Appelsiini mehu onkin täydellinen ratkaisu tähän. En tiedä miten selviäisin enään aamuista ilman tätä, aivan uskomaton piriste.

Tänään on satanut koko päivän enemmän ja vähemmän ja siksi jätinkin lenkin väliin. Huomenna ja lauantaina on sitten väkisin mentävä sillä en todellakaan ala luistamaan haasteestani. Muutenkin tämä päivä on ollut tyhjää täynnä. Ei kouluakaan, pelkkää olemista.

Tiskaaminen on olut minulle aina ongelmallista. En koskaan jaksa tiskata kuin tarvittavat astiat ennenkuin tulee vieraita tai muuta tärkeää jolloin pitää saada asunto edustavaksi. Silloin onkin edessä 40 minuutin urakka. Olen ajatellut laittaa enimmät astiat pois ja jättää vaikkapa kaksi kaikkea omaan käyttööni. Ei tulisi yksin ollessa kerättyä sitä tiskivuorta. Nyt olen alkanut purkamaan tuota tiskikasaa niin että aina jos tarvitsen esimerkiksi lusikkaa, kulholautasta sekä kuppia niin tiskaan kaksi kappaletta niitä. Ja aina kun käyn keittiössä tiskaan yhden tai kaksi astiaa/aterinta. Pitäisi viikonlopun aikana aika tehokkaasti kadota ilman sitä kertapanostusta.

Osa tiskeistäni
Kuvia on toivottu blogiini enemmän ja niitä oikeasti yritänkin liittää enemmän näihin kirjoituksiin aiheen mukaan. Huomisesta lähtien lupaankin yrittää jokaiseen postauksessani käsittelemään aiheeseen lisätä aiheeseen liittyvän kuvan/kuvia.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Big Brother kausi on viimein alkanut, "jee". Viimevuonna en katsonut yhtään kokonaista lähetystä koska tuntui olevan todella tylsät ja mitäänsanomattomat kilpailijat. Eipä tänäkään vuonna kukaan kilpailijoista mitenkään erityisen mielenkiintoinen ole mutta Stefan on ehdottomasti ylitse muiden pelkästään fyysisen olemuksensa takia. Eilen illalla näkyi ilmaiseksi DNA:n kaapeliverkossa 24/7 joten ehdin jo saamaan jonkinlaisen kuvan kilpailijoista.

Tänään jäi myös lenkki väliin kiitos 4 tunnin yöunien. Ei vain jaksanut mitään koko päivänä. Kävin koulussa pakolliset 4 tuntia, kaupassa hakemassa ruokaa itselleni ja öljyä autoon ja sen jälkeen heitin rennommat vaatteet päälle ja olen vain ollut.

Olen myös alkanut suunnittelemaan ensikesän matkaa. Aijon matkustaa ystäväni kanssa sinne minne matkustamisesta olen jo muutamia vuosia haaveillut. Matkakohteena on ei-niin-tavanomainen Tsernobylin ydinvoimala ja sen läheisyydessä sijaitseva "aavekaupunki". Tuossa paikassa on jotain niin mystistä ja kiehtovaa. Ihmisen aiheuttaman katastrofin jäljet, se synkkyys ja tietynlainen vaarallisuus. Alueellahan on vielä jonkinverran säteilyä joka liiallisissa määrin on tappavaa. Miksi silti haluan sinne? En tiedä. Jokin siinä vetää minua puoleensa. Näin jo eräs yö untakin siitä. Oikeastaan siitä syntyi uudestaan kipinä tähän reissuun.





















Kokonainen hylätty kaupunki on varmasti  pysäyttävä näky. Rakennukset ovat täysin tyhjiä, rappeutuneita, autioita. Kamera tulee varmasti otettua mukaan ja räpsittyä paljon valokuvia.


Toivon todella että reissu sadaan järjestettyä. Reissun hintahan ei mitään aivan älyttömiä ole joten siitä se tuskin jää kiinni. Tämä tuntuu vain jotenkin sellaiselta että se on pakko kokea. Toivottavasti siis saattekin tulevana kesänä lukea kertomusta matkastani.

tiistai 30. elokuuta 2011
Sain kuin sainkin itseni tänään jälleen lenkille että "4 päivää viikossa"-haasteeni täyttyisi jo torstaina tämän viikon osalta. Olenkin löytänyt lenkeilleni aivan verrattoman kaverin. Sport Trackkerin. Tämä puhelimeen asennettava ohjelma on yksinkertaisesti loistava. Kuulokkeet päähän, musiikki soimaan puhelimesta ja Sport Tracker samalla käyntiin. Ohjelma kirjaa ylös jatkuvasti tietoa kuten näyttää kartan matkasta mitä olen kulkenut, keskinopeuden koko suorituksen aikana ja jopa sykkeeni jos omistaisin bluetoothia tukevan sykevyön.



Jälkeenpäin, kuten kuvista näkee, voi sitten nähdä esimerkiksi arvioidun kulutuksen, maksimi nopeuden matkalla, keskinopeuden koko matkalla, korkeuskäyrän ja muuta. Ja mikä parasta sosiaalisia toimintoja ei ole unohdettu: Aina kun joku ohjelmaa käyttävistä kavereistani käy lenkillä/hiihtämässä/rullaluistelemassa/juoksemassa saan siitä ilmoituksen ja voin esimerkiksi kommentoida hänen suoritustaan. Olen vasta kaksi lenkkiä tuon kanssa ehtinyt tekemään mutta ehdottomasti menee käyttöön jatkossakin. Tuo ja Spotify ovat loistava yhdistelmä lenkille. Tuohon sykevyöhönkin voisi sijoittaa niin saisi vieläkin tarkempaa dataa suorituksista.

Ohjelman kotisivu: Sports-Tracker
Ohjelman saa Androidille, iPhonelle ja myös joihinkin Nokian puhelimiin.
maanantai 29. elokuuta 2011
Viikonloppu tuli ja meni ja en oikein ehtinyt kirjoitella tänne blogiin mitään. Meni jopa niin pitkäksi viikonloppu että vasta tänä aamuna pääsin kämpille. Mitään erityistä mainittavaa silti ei viikonlopusta juurikaan saa. Perjantai meni pienessä humalassa kavereiden kanssa ja alkuillasta ajellessa, lauantai meni vain ohi tekemättä juuri yhtään mitään merkittävää, sunnuntaina taas ajelin ja kuskasin ihmisiä.

Haaste on lähtenyt hyvin käyntiin ja tänään kävinkin noin tunnin kävelyllä. Mitään kovin reipasta tahtia en pitänyt yllä mutta kyllähän hiki ehti tulla ja matkaakin jonkin verran kertyä. Huomenna/ylihuomenna sitten vähän reippaammalle lenkille tutulle pururadalle.

Harmitttaa hirmuisesti kun ei oikein ole mitään kuvia tähän liittää aiheeseen liittyen ja netistä en viitsi toisten ottamia/tekemiä kuvia kopioida. Lupaan yrittää dokumentoida elämääni valokuvinkin seuraaviin postauksiin.
torstai 25. elokuuta 2011
Vapaapäivä - taas vaihteeksi - ja koko päivä mukavasti vierähtänyt L.A. Noiren parissa. Enään 7 tapausta ratkaistavana pelissä. Lisäksi aloitin siivoileman hieman tässä illalla koska tarkoitus olisi ensiviikon kuluessa pestä ja siivota jokainen nurkka tässä kämpässä. Viimeksi pessyt lattiat vappuna 2010 joten korkea aikakin. Lisäksi kaikkea turhaa tavaraa lattialta saa siirrellä ja jos vaikka keksisi telvisiolle uuden paikan kun se on ikävästi tuossa ovenvälissä.

Lisäksi päätin tänään haastaa itseni näin syksyksi aina lumen tulemiseen saakka: käyn lenkillä 4 päivänä viikossa. Vähintään 30minuutin lenkki. Pitäisi saada kunto nousemaan, kesällä kun jäi vähän kaikki liikunta pelkästää olemiseen ja rentoutumiseen. Vaikka paino ei noussutkaan niin kyllä sen huomasi silti yleiskunnossa. Aloitan tämän heti maanantaina 29.8. Tämä viikonloppu pyhitettäköön vielä hyvään seuraan ja laiskotteluun!

Olen myös miettinyt että pitäisi harrastaa enemmän tuota valokuvaamista kun kamera seisoo nyt vain turhana. En vain oikein tiedä mitä kuvaisin. Olen kuvannut lähinnä kaikenlaista urheilua mutta jotain uutta tekisi mieli koittaa. Varsinkin kun näin syksyllä Ykkösen kausi alkaa olla paketissa ja ralleja ei lähistöllä enään ole. En vain tunnu saavan irti mitään luontokuvaamisesta. Toivottavasti pian innostun jostain ja saa tuon kameran ahkerampaan käyttöön.
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Vaikka olenkin suuri Pepsin ystävä ja lähes aina valitsen Pepsin ennemmin kuin cokiksen sillä on aivan erityinen paikka sydämessäni. En tiedä mitään parempaa kuin jääkylmä Cokis lasipullossa. Nimenomaan lasipullossa. Lasipullo tuo jotenkin aivan erityisen fiiliksen ja maun tuon nautintoaineen juomiseen.

Nam!

Olen aina miettinyt mistä tuo cokiksen parempi maku lasipullossa johtuu, onko se se lasin maku juodessa vai kenties pelkkä psykologinen ilmiö? Kuulin kuitenkin jonkinlaisen järkevän selityksen asialle:
Muovipullo - Huonoin vaihtoehto, päästää paljon aromeita juomasta lävitseen
Tölkki - Parempi vaihtoehto, antaa alumiinin aromin juomaan
Lasipullo - Kaikista paras vaihtoeho, ei päästä aromeita lävitseen eikä myöskään mausta juomaa

Ihan psygolokisesta ilmiöstä ei siis ole kyse. Harmi että noiden lasipullojen litrahinta on melko korkea, siksi niitä tulee harvemmin ostettuakaan. Vielä on selvittämättä minulle tosin, miten Pepsi maistuu talvella paremmalta kuin kesällä...
tiistai 23. elokuuta 2011
Tänään on ollut mitä erikoisin ja kummallisin päivä sitten hetkeen aikaan. Kaverini, moniongelmainen pikavipillä eläjä maksoi viimein 20€ velkansa minulle! Tosin ei rahana, mutta hän antoi minulle uuden ostos-tv:stä tilaamansa 99€ arvoisen Flavorwaven! Voi tätä onnen päivää, oppaan mukaan ruuan laittoni pitäisi helpottua ja lyhentyä puolella. Saapa nyt nähdä miten tuokin toimii, huomenna voisi testiksi valmistaa tuolla jotain, saapahan nähdä mitä siitäkin tulee.

Tänään lisäksi olen etsinyt sopivaa autosoitinta autooni kun menini vanhan antamaan autoni myydessäni mukana ja nykysestä ikivanhasta CD-soittimesta jossa ei toimi CD:t ei ole oikein iloa. Kriteereinä oli lähinnä Aux-in paikka, 3-RCA 4V linjalähtöä (vahvistimia kaikkialla) sekä laadukas näyttö. Päädyin sitten Pioneerin DEH-6300SD soittimeen. Toivottavasti tulee nopeasti ja pääsisi jo ennen viikonloppua amistelemaan sen kiinni.

Muuten päivä on mennyt lähinnä ollessa, L.A. Noirea pelaillessa ja televisiota katsellassa. Vapaapäivä siis jälleen. Huomenna on sentään koulua, Nuori Yrittäjyys-ryhmittäytymispäivä alkaa kello 10:00 jossain kodalla keskellä metsää. Omalla autolla pitäisi mennä, saapa nähdä kuinka helposti osaan perille aika sekaisilla ohjeilla.
maanantai 22. elokuuta 2011
Vapaapäivä koulusta. Ei juuri mitään tähdellistä tekemistä. Pitäisi siivota mutta jätän sen mielelläni johonkin muuhun päivään. Heräsin sohvalta vasta kello 14:00, nukuimpa kunnolla kun vertaa viikonloppuun. Sohvalla nukuin koska tykkään välillä vaihtaa paikkaa sängyn ja sohvan välillä missä nukun, tulee uni paremmin.

Olen löytänyt elämääni uuden herkun. Hinta-laatusuhteelta täydellinen aamiainen/välipala löytyy paikallisen Citymarketin herkkutiskiltä: kanapatonki. Hintana siedettävä 3.5€. Onhan se vähän liikaa opiskelijalle mutta ai jumaliste miten herkullinen se on. Kooltaan ja täyttävyydeltään vastaa subwayn 30cm leipää mutta hinnaltaan huomattavasti edullisempi. Välistä löytyy kanaa reilusti, salaattia, tomaattia, jotain majoneesia.. Ah. Näitä on tullut syötyä lähes päivittäin viikon ajan. Kuva on vähän hätäisesti räpsäisty kun oli jo nälkä ja kaikenlisäksi tuo kelmu päällä ei lisää sen ulkonäön houkuttelevuutta, pahoitteluni siitä.

Nam nam.


Tänään ei ole tiedossa enään oikein mitään. L.A. Noirea pelailen varmaan läpi, ostin sen viimeviikolla ja olen nyt noin 1/3 selvittänyt murhista. Todella meilenkiintoinen peli ja piristävää vaihtelua pelirintamalle.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Hei kaikki!

Olen 19-vuotias poika Satakunnasta. Olen jo pitkään suunnitellut aloittavani pitämään blogia ja nyt sain inspiraatioin laittaa tämän pystyyn. Tulette täällä kuulemaan paljon minusta, elämästäni sekä siitä mikä mieltäni kaivelee. En ota turhaa stressiä elämästä ja nautin elämän pienistäkin asioista. En harrasta varsinaisesti mitään. Käyn lenkillä läheisellä pururadalla aina silloin kuin inspiraatio iskee, kuuntelen paljon musiikkia ja tykkään räpeltää kaikkea elektroniikkaa. Lisäksi valokuvaan paljon silloin kun se kiinnostaa. Omistan Nikon D3100 kameran 18-55mm kittilinssillä sekä 55-200mm putkella. Tulette siis varmasti näkemään myös paljon tekotaiteellisia valokuviani.

Yritin räpeltää jonkinlaisen siedettävän ulkoasun tähän blogiini ainakin väliaikaiseen käyttöön. Toivottavasti viihdytte tekstieni parissa. Kommentoida saa ja se onkin oikein suotavaa.

Lukijat