keskiviikko 31. elokuuta 2011
Big Brother kausi on viimein alkanut, "jee". Viimevuonna en katsonut yhtään kokonaista lähetystä koska tuntui olevan todella tylsät ja mitäänsanomattomat kilpailijat. Eipä tänäkään vuonna kukaan kilpailijoista mitenkään erityisen mielenkiintoinen ole mutta Stefan on ehdottomasti ylitse muiden pelkästään fyysisen olemuksensa takia. Eilen illalla näkyi ilmaiseksi DNA:n kaapeliverkossa 24/7 joten ehdin jo saamaan jonkinlaisen kuvan kilpailijoista.
Tänään jäi myös lenkki väliin kiitos 4 tunnin yöunien. Ei vain jaksanut mitään koko päivänä. Kävin koulussa pakolliset 4 tuntia, kaupassa hakemassa ruokaa itselleni ja öljyä autoon ja sen jälkeen heitin rennommat vaatteet päälle ja olen vain ollut.
Olen myös alkanut suunnittelemaan ensikesän matkaa. Aijon matkustaa ystäväni kanssa sinne minne matkustamisesta olen jo muutamia vuosia haaveillut. Matkakohteena on ei-niin-tavanomainen Tsernobylin ydinvoimala ja sen läheisyydessä sijaitseva "aavekaupunki". Tuossa paikassa on jotain niin mystistä ja kiehtovaa. Ihmisen aiheuttaman katastrofin jäljet, se synkkyys ja tietynlainen vaarallisuus. Alueellahan on vielä jonkinverran säteilyä joka liiallisissa määrin on tappavaa. Miksi silti haluan sinne? En tiedä. Jokin siinä vetää minua puoleensa. Näin jo eräs yö untakin siitä. Oikeastaan siitä syntyi uudestaan kipinä tähän reissuun.
Tänään jäi myös lenkki väliin kiitos 4 tunnin yöunien. Ei vain jaksanut mitään koko päivänä. Kävin koulussa pakolliset 4 tuntia, kaupassa hakemassa ruokaa itselleni ja öljyä autoon ja sen jälkeen heitin rennommat vaatteet päälle ja olen vain ollut.
Olen myös alkanut suunnittelemaan ensikesän matkaa. Aijon matkustaa ystäväni kanssa sinne minne matkustamisesta olen jo muutamia vuosia haaveillut. Matkakohteena on ei-niin-tavanomainen Tsernobylin ydinvoimala ja sen läheisyydessä sijaitseva "aavekaupunki". Tuossa paikassa on jotain niin mystistä ja kiehtovaa. Ihmisen aiheuttaman katastrofin jäljet, se synkkyys ja tietynlainen vaarallisuus. Alueellahan on vielä jonkinverran säteilyä joka liiallisissa määrin on tappavaa. Miksi silti haluan sinne? En tiedä. Jokin siinä vetää minua puoleensa. Näin jo eräs yö untakin siitä. Oikeastaan siitä syntyi uudestaan kipinä tähän reissuun.
Kokonainen hylätty kaupunki on varmasti pysäyttävä näky. Rakennukset ovat täysin tyhjiä, rappeutuneita, autioita. Kamera tulee varmasti otettua mukaan ja räpsittyä paljon valokuvia.
Toivon todella että reissu sadaan järjestettyä. Reissun hintahan ei mitään aivan älyttömiä ole joten siitä se tuskin jää kiinni. Tämä tuntuu vain jotenkin sellaiselta että se on pakko kokea. Toivottavasti siis saattekin tulevana kesänä lukea kertomusta matkastani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommenttia:
ÄLÄÄ KIDUTA, mua chernobyl ktusuu kesällä 2014 kun lähden reilaamaan, niin teen reissun sinne siinä samalla! ^^
Lähetä kommentti